Tunteet ja hyvinvointi

Tunteet ovat osa ihmistä ja muodostavat hyvin laajan kirjon, joiden luettelemiseen menisi puoli päivää. Selkeimpiä tunteita ovat suru, ilo, pelko, inho ja viha. Tunteet voivat olla positiivisia (ilo, innostuneisuus) ja negatiivisia (suru, inho). Tunteet voivat kohdistua itseensä, muihin ihmisiin tai tilanteisiin ja niitä tutkimalla voi oppia paljon itsestään. Tunteet voivat vaihdella hyvinkin nopeasti ja ne tulevat ja menevät omaa tahtia tilanteiden mukaan.

Tunne syntyy, kun ihminen reagoi johonkin kohteeseen. Suurimmilta osin tunnereaktiot ovat tarkoituksenmukaisia ja niiden tehtävä on johtaa johonkin aikaansaavaan tekemiseen: esimerkiksi pelko saa uhkaavassa tilanteessa ihmisen pakenemaan. Omia tunteitaan ei kuitenkaan pitäisi paeta vaan ne pitäisi kohdata sekä tunnistaa ja hyväksyä. Jos tunteitaan pakoilee liikaa, alkaa niiden tunnistuskyky heikentyä ja kun ei enää tunnista omia tunteitaan, itsetuntemus on heikkoa. Vaikka aina ei pysty kontrolloimaan tunteitaan täysin ja saattaa sanoa tai tehdä jotain tunteiden vallassa, pitäisi näihin tilanteisiin myöhemmin palata omassa mielessään ja ottaa niistä oppia (Suomen Mielenterveysseura).

Kaikki tunteet ilosta suruun ja vihaan asti kuuluvat normaaliin elämään. Vaikeistakin tunteista pääsee yli ajan kanssa, joko asioita yksin tai yhdessä jonkun kanssa miettiessä.  Jos ikävien tapahtumien jälkeen mieliala jää pitkäksi ajaksi alakanttiin ja kyky elää tavallista elämää on vaikeutunut, kannattaa hakea apua (Väestöliitto 2017).

Ihmiset kokevat eri tilanteista erilaisia tunteita. Esimerkiksi joku voi innostua koulussa projektityöskentelystä, ja joku kokee ärtymyksen tunteita. Mieliala on pidempikestoisempi määritelmä tunteille. Tunteita opetellaan näyttämään, tunnistamaan, ilmaisemaan ja säätelemään pienestä lapsesta saakka. Voit itse vaikuttaa siihen, kuinka ilmaiset tunteistasi. Joskus tunteet ja varsinkin hankalat tunteet (viha, raivo, pelko ja suru) voivat esiintyä myös fyysisesti esimerkiksi mahakipuna. Hankalia tunteita ei kuitenkaan kannata turruttaa päihteillä (Väestöliitto 2017). Patoutuneet negatiiviset tunteet voivat aiheuttaa eripuraa perheen kesken ja vaikuttaa negatiivisesti sosiaalisiin suhteisiin.

Sisäiset tunteet pitää ensin tunnistaa ja ymmärtää, että tuntee myös negatiivisia tunteita. Tunteiden hyväksyminen on seuraava askel parempaan tunteiden hallintaan, silloin sallitaan itselle tunteita ja uskalletaan kokea niitä. Tämän jälkeen tunteet ”omistetaan” ja ymmärretään, että tämä on oma kokemistapani tähän tilanteeseen. Seuraava askel on etäisyyden ottaminen ja luottamus omiin tunteisiin. Viimeisenä tulee tunteiden sääteleminen ja ilmaiseminen. Tällöin voidaan halutessa ilmaista tunteita ja kokea ne omiksi. Tunteiden sisäinen tiedostaminen edellyttää jo hyvin edistynyttä itsensä tuntemista (Pesonen ym. 2002, 189-191).

Tunnetaitojen osasiksi voidaan määritellä tunneilmaisu sekä tunteiden säätely. Tunneilmaisu tarkoittaa kykyä näyttää ja kanavoida erilaisia tunteita. Tunteiden säätely taas tarkoittaa kykyä hallita ja käsitellä tunteita niin, että ne eivät käy liian kuormittaviksi tilanteeseen nähden. Kun pystyy säätelemään omia tunteitaan, on myös yleensä sinut itsensä kanssa: henkilö ei ole niin sanotusti tunteiden armoilla, vaan hallitsee itsensä ja pystyy työskentelemään hyvin vuorovaikutustilanteissa (Suomen Mielenterveysseura).

Piiraisen ja Koikkalaisen opinnäytetyössä esille tuli se, että hoitajana omien tunteiden tiedostaminen auttaa ymmärtämään omaa käyttäytymistä ja mahdollistaa paremman toisten ihmisten ymmärtämisen. Työyhteisöllä ja yksilöllä on hyvä olla tietoja, taitoja ja työkaluja tunteiden käsittelemiseen, sillä ne vaikuttavat yksilön ja työyhteisön hyvinvointiin. Opinnäytetyössä nousi esille, että työn vaatimukset olivat vahvasti yhteydessä siihen mitä tunteita koettiin. Tunnekokemukset eivät kuitenkaan olleet yksioikoisia siten, että mitä vaativampaa tai raskaampaa työ on, sitä kuluttavampia tunteita koettiin. Työn vaativuus toisaalta kulutti, mutta se herätti myös voimavaroja tuovia tunteita (Piirainen, Koikkalainen 2009). Hoitajan yksi työkalu, varsinkin mielenterveystyön parissa, on oma persoona, joten on hyvä oppia se, miten reagoi asioihin ja miksi. Paitsi, että hoitajan tuntemus itsestään auttaa häntä työssään, auttaa se myös potilasta.

kuva: http://www.lily.fi/blogit/naislaif/tunteiden-tyyssija

Omien tunteiden tunnistaminen voi auttaa hallitsemaan niitä paremmin. Tunteita pystyy tunnistamaan kuuntelemalla kehoa ja havaitsemalla oman kehon reaktioita ja tuntemuksia. Jos tuntee olonsa jotenkin kummalliseksi tai oudoksi, voi pysähtyä miettimään, mistä tämä johtuu ja koettaa nimetä vallitseva tunne. Tunteen nimeäminen saattaa antaa tunteelle merkityksen. Nimeäminen voi esimerkiksi erotella samankaltaiset tunteet toisistaan, kuten vihan, kateellisuuden tai loukkaantumisen ja tämä voi antaa viitteitä siitä, mistä tunne johtuu. Kun on saanut selville, mistä jokin tietty tunne aiheutuu, voi alkaa keksiä keinoja, mitä kyseiselle asialle voisi tehdä.

Kun ymmärtää tunteen, kykenee hahmottamaan sen kokonaisuuden sekä oivaltamaan, mistä tunne johtuu ja mitä siitä aiheutuu. Tämä parantaa itsetuntemusta sekä käyttäytymisen säätelyä tulevissa tilanteissa. Ymmärtäminen voi myös auttaa pahaan oloon ja parhaimmassa tapauksessa poistaa sen kokonaan. (Suomen Mielenterveysseura.fi.)

Lähteet:

Koikkalainen, Kirsi - Piirainen, Pipsa 2009. Tunteet osana työhyvinvointia. Opinnäytetyö. Turun ammattikorkeakoulu. Toimintaterapian koulutusohjelma. Palvelujen tuottamisen ja johtamisen koulutusohjelma. <https://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/5509/Piirainen_Pipsa_Koikkalainen_Kirsi.pdf?sequence=1>

Pesonen, Hanna-Leena - Lehtonen, Jaakko - Toskala, Antero 2002. Asiakaspalvelu

vuorovaikutuksena. Jyväskylä: Gummerus.

Suomen Mielenterveysseura. Tutustu itseesi. Verkkojulkaisu <http://www.mielenterveysseura.fi/fi/mielenterveys/tutustu-itseesi>. Luettu 07.04.2017
Väestöliitto 2017. Tunteet. Verkkojulkaisu <http://www.vaestoliitto.fi/nuoret/mina-ja-muut/tunteet/> Luettu 05.04.2017

Väestöliitto 2017. Mielen hyvinvointi. Verkkojulkaisu <http://www.vaestoliitto.fi/nuoret/mina-ja-muut/mielen-hyvinvointi/> Luettu 05.04.2017