Hyvinvoinnin määrittelyä

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos jakaa hyvinvoinnin kolmeen ulottuvuuteen; terveys, materiaalinen hyvinvointi sekä koettu hyvinvointi tai elämänlaatu. Artikkelissa luetaan yksilöllisen hyvinvoinnin osatekijöiksi sosiaaliset suhteet, onnellisuus, itsensä toteuttaminen sekä sosiaalinen pääoma. Hyvinvointia voidaan mitata elämänlaadulla, johon kuuluvat terveys ja materiaalinen hyvinvointi, ihmissuhteet, omanarvontunto, yksilön odotuksen hyvästä elämästä sekä mielekäs tekeminen. (THL 2015.) 
Terveys jaetaan kolmeen Maailman Terveysjärjestö WHO:n määrittelemään osa-alueeseen. Ne ovat fyysinen terveys, psyykkinen terveys ja sosiaalinen terveys. Nämä kaikki alueet vaikuttavat terveyden ja hyvinvoinnin määrittämiseen. Vaikka yhdellä osa-alueella olisikin puutteita tai sairautta, niin muiden osa-alueiden hyvinvointi tuo ihmiselle kokemuksen pärjäämisestä ja toimintakyvystä. (Peda.net) 

 

Soile Läätin mukaan hyvinvoinnin tarkka määrittely on osin mahdotonta, sillä jokainen määrittelee itse oman hyvinvointinsa omista tarpeistaan lähtöisin. Toki voidaan yrittää määritellä hyvinvoinnin perustaa. Ravitsemus, oma koti sekä sosiaaliset kontaktit muodostavat hyvinvoinnin perustan, joita kohentaa yksilön aktiivisuus, toisten läheisyys sekä tuen saaminen. (Lääti 2013, 20-23.)
Yksi tapa arvioida hyvinvointia on luottaa siihen, että ihmiset ovat oman hyvinvointinsa parhaita asiantuntijoita. Silloin käytetään "onnellisuustutkimuksia". Ihmiset antavat hyvinvoinnistaan subjektiivisen arvionsa. (Kajanoja 2005.)
Se, millaiseksi yksilö kokee oman hyvinvointinsa on tärkeää sen laadun määrittelyssä. Käsitys omasta hyvinvoinnista voidaan muodostaa minäkuvan, yhteiskunnan ja ryhmäjäsenyyksien rakentumisen, sosiaalisen todellisuuden sekä toimintakyvyn kautta. Arvot, elämäntyyli, identiteettikriisit, turvattomuus sekä vuorovaikutus vaikuttavat hyvinvoinnin kokemiseen. Elämän mielekkyys taasen rakentuu mielenterveydestä, onnellisuudesta  elämänhallinnasta, turvallisuudesta sekä oikeudenmukaisuudesta. Hyvinvointia voidaan Läätin mukaan mitata myös sen perusteella, miten ihminen pystyy suoriutumaan rooleistaan sekä tehtävistään yhteiskunnassa ja yhteisöissä. Kun ihminen tuntee tulleensa hyväksytyksi, vaikuttaa se yksilön mielekkään elämän toteutumiseen. (Lääti 2013, 20-23.)
Myös Esa Nordling toteaa väitöskirjassaan, että hyvinvoinnin käsite on epämääräinen ja sille on vaikea asettaa rajoja. Elämänlaatu kuuluu tähän samaan luokkaan. Hyvinvointi sekä mielenterveys ovat liitettynä onnellisuuteen ja onnellisuus on osa elämäntyytyväisyyttä. Nämä kaikki nivoutuvat yhteen. (Nordling 2007, 99, 100.)
Mattilan kirjoittamassa artikkelissa kuvataan erilaisia filosofisia näkemyksiä hyvinvoinnille.
Yksi niistä on autenttinen onnellisuus –teoria, jonka on kehittänyt L.W. Sumner. Teoriassa hyvinvointi kuvataan subjektiivisena onnellisuutena johon liitetään tyytyväisyys sekä positiivisia tunteita yksilön elämää kohtaan. (Mattila 2009.)
Mielenterveys ei ole absoluuttinen käsite. Mielenterveys on suhteellista ja mielestäni tämä sama pätee myös hyvinvointiin. Jokainen ihminen on yksilö ja jokaisella yksilöllä on erilaiset tavoitteet sekä arvot. Omien tavoitteiden saavuttaminen ja arvojen sisällä toimiminen luovat pohjaa hyvinvoinnille. (Nordling, Toivio 2013, 60.
Itseltä kannattaa välillä kysyä, mikä vointi? Hyvinvointiin kuuluu itsensä kuunteleminen ja oma huolenpito. Pysähtyminen voi tuoda itselle tärkeää tietoa. Yrittääkö kroppa kertoa uupumuksesta? Oletko yksinäinen? Se voi kertoa myös positiivisia asioita ja ilon ja kiitollisuuden näkeminen syineen on myös tärkeää.
Hyvä hyvinvointi auttaa suoriutumaan stressaavista asioista, ongelmista tai kriiseistä paremmin, mieli toimii niin sanotusti kirkkaammin ja osaa käsitellä asiat loogisemmin. Hyvän mielenterveyden avulla kestämme vastoinkäymisiä ja selviydymme niistä. Jos oma hyvinvointi on retuperällä ja elämässä tapahtuu esimerkiksi läheisen ihmisen kuolema se voi syödä huomattavan osan voimavaroista ja se kuluu enemmän kuin mitä sen luontainen uusiutumiskyky on. Tämä voi johtaa sosiaalisen elämän ja liikunnan laiminlyömiseen, joka johtaa myös psyykkisen hyvinvoinnin romahtamiseen. Positiivinen ja utelias elämänasenne auttavat vaikeuksissa eteenpäin, kun jaksaa muistaa, ettei elämä aina ole ollut yhtä työlästä.
Omaa hyvinvointia voi parantaa tekemällä asioita joista nauttii. Elämä on monelle kiireistä työn ja opiskelujen ohella, mutta välillä on hyvä muistaa nauttia myös laiskottelusta ja antaa itselleen armoa, jos asiat eivät mene niin kuin oli suunniteltu. Hyvän hyvinvoinnin tunnusmerkkejä ovat hyvä toimintakyky ja kyky luoda ihmissuhteita. Se mahdollistaa elämänilon ja toivon sekä tukee arjessa jaksamista.

Lähteet:
Kajanoja, Jouko. 2005. Mitä on hyvinvointi? Verkkojulkaisu. <http://www.stat.fi/tup/kuntapuntari/kuntap_3_2005_hyvinvointi.html> Luettu 23.03.2017
Kuinka voit? Verkkojulkaisu. <http://www.mielenterveysseura.fi/fi/mielenterveys/kuinka-voit> Luettu 23.03.2017
Lääti, Soile 2013. Sosiaalinen hyvinvointi mielenterveyskuntoutujan elämässä. Tutkimus sosiaalisen hyvinvoinnin merkityksistä nuorempien ja varttuneiden mielenterveyskuntoutujien keskuudessa. 99-100.
Mattila, Antti. 2009. Hyvinvoinnin teoriat. Verkkojulkaisu. <http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=ont00039> Luettu 23.03.2017. Duodecim terveyskirjasto.
Nordling, Esa – Toivio, Timo 2013. Mielenterveyden psykologia. 60.
Nordling, Esa 2007. Ruvettiin pitämään ihmisenä – Vastuutasojärjestelmässä kuntoutettujen skitsofreniapotilaiden kuntoutumisreitti, hoitopalvelujen käyttö ja psykososiaalinen hyvinvointi. 99-100.
Peda.net. Terveyden määritelmä. Verkkojulkaisu. <https://peda.net/oppimateriaalit/e-oppi/verkkokauppa/yl%C3%A4koulu/terveystieto22/1-terveys/1tm2> Luettu 24.03.2017
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2015. Hyvinvointi. Verkkojulkaisu. <https://www.thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/eriarvoisuus/hyvinvointi>. Luettu 23.03.2017.